Kun Leinard, 32, haluaa unohtaa yhteiskunnan paineet, hänestä tulee Leonardo Janakkalan Sanomat 6.10.2024 18:00 https://www.janakkalansanomat.fi/elamanmeno/art-2000010735988.html Turengin kävelykadulla loikkii sammakko. Turriyhteisössä fanitetaan eläimiä niin paljon, että moni haluaa myös pukeutua sellaiseksi. Turriharrastaja Leinard Kohonen kertoo, miksi. Leonardo antaa Leinard Kohoselle noin 20 lisäsenttiä pituuteen, sillä silmät jäävät sammakon suun kohdalle. Kuva: Sanna.Katja Pohjalahti Sammakoissa on aina ollut sitä jotain. Ehkä siksi niitä on kertynyt 32-vuotiaalle Leinard Kohoselle yhteensä kymmeniä tuhansia. Ensimmäisen sammakon Kohonen sai ollessaan taaperomittainen. Se on pehmolelu, jonka nimi on Sammakko1 - mitä ilmeisimmästä syystä. ”Se on kokoelmani ensimmäinen sammakko, mutta ei tärkein”, Kohonen kertoo. Vaikuttavaan kokoelmaan kuuluu pehmolelujen, astioiden ja koriste-esineiden lisäksi muun muassa sammakkosäkkituoli sekä koko joukko sammakkotatuointeja. Pelkästään oikeassa käsivarressa niitä on 12. ”Ajattele nyt! Sammakko on ainoa laji, joka kasvattaa itselleen ensin kidukset ja sitten keuhkot. Ja ovathan ne myös todella sympaattisen näköisiä.” Kohonen on turri, ja hänen fursoonansa eli turripersoonansa on sammakko. Turriharrastuksen hän aloitti joitakin vuosia sitten kettuna, kun oli ensin valmistanut fursuiteja eli turriasuja tilaustöinä ja huomannut, minkälaista iloa ne uusille omistajilleen toivat. Mikä? - Turri eli furry - Antropomorfisten eli ihmisenkaltaisten eläinhahmojen ympärille muodostunut alakulttuuri. Myös jäseniä kutsutaan turreiksi. - Turrit fanittavat eläinhahmoja, joilla on ihmismäisiä piirteitä, sekä mediaa ja taidetta, joissa näitä hahmoja esiintyy. Valtakulttuurissa antropomorfisia eläimiä ovat esimerkiksi Pokemon ja Sonic the Hedgehog-tuotesarjat. - Fursoona on turriharrastajan eläinhahmo ja fursuit turripuku, johon osa harrastajista pukeutuu. Kaikki turrit eivät pukeudu fursuitiin. Lähde: Wikipedia Ketun sielunelämään Kohonen ei kuitenkaan omasta mielestään koskaan päässyt tarpeeksi syvälle. Siksi nelisen vuotta sitten syntyi Leonardo, sammakko, joka pukeutuu pikkuhousujen kokoisiin farkkusortseihin ja sekä puhuu että nauraa kovalla ja narisevalla äänellä. ”Kun olen Leonardo, olen tavallaan itsestäni liioiteltu versio. Kun Leinardina olen ekstrovertti homo, niin Leonardo on sitä vielä moninkertaisesti; vahvan stereotyyppinen, todella slay, upea.” ”Leonardona olen eniten oma itseni. En tiedä, mikä tässä elämässä olisi sitä tärkeämpää.” Kuva: Sanna-Katja Pohjalahti Leonardon lähipiiriin ja perheeseen kuuluu muitakin eläimiä, kuten kettu, susi ja poro, sillä polyamorisen Kohosen molemmat kumppanit sekä oma äiti ovat niin ikään turreja. Toinen kumppaneista, musta, sinisilmäinen susi, asuu Turengissa, jossa Kohonen itsekin on aikanaan asunut. Nykyään Kohonen asuu Riihimäellä. Kohonen kutsuu itseään monitoimimieheksi. Hän työskentelee ainakin siivoojana, korjausompelijana ja kansantanssin opettajana ja turreilun lisäksi harrastaa myös piirtämistä, akryylimaalausta ja neulomista. Äitinsä kanssa Kohonen tanssii kansantansseja sekä käy vesijumpassa ja metsälenkeillä. Äidin poro-fursuit on Kohosella niin ikään työn alla. Kohonen on valmistanut Leonardon fursuitin itse. Sammakon silmät on tehty vanhojen deodoranttipullojen roll-on-osasta, suu verhokankaasta ja kasvojen iho entisestä viltistä. Ekologisuus on Kohoselle tärkeä arvo, mutta kierrättämiseen on myös taloudelliset syynsä. Asiakkaille mittatilauksena valmistettavat puvut voivat maksaa useita tuhansia euroja. Kun tilaustöitä on paljon, Kohoselle jää rahaa sijoitettavaksi turritaiteeseen, kuten sarjakuvakirjaan tai seinäkalenteriin, jossa sammakko-Leonard seikkailee kumppaninsa fursoonan eli ketun kanssa juoden kaakaota ja laskevan yhdessä pulkkamäkeä. Kohonen uskoo, että hänelle saattaa olla keskivertoa helpompaa olla oma itsensä. Ainakin se on helpottanut iän myötä. Silti hän kertoo kärsivänsä edelleen jonkin sortin kolmenkympin kriisistä. ”Mietin edelleen, pitäisikö ostaa moottoripyörä, ajaa pää kaljuksi tai ottaa lisää tatuointeja kasvoihin. Viime aikoina olen säästänyt pakettiautoon, jonka voisi muuttaa liikkuvaksi kodiksi ja kiertää sitten Suomea ja maailmaakin.” Leonardo on auttanut Kohosta vapautumaan yhteiskunnan asettamista normeista. Leonardona hän kertoo olevansa lähempänä sieluneläintään. Se on tärkeää, koska silloin hänellä on turvallinen olo. ”Turreilun aloitettuani olen ollut paljon aidompi ja jotenkin enemmän läsnä. Tämä on harrastus, joka kehittää muun muassa kädentaitoja, tarinankerrontaa ja luovuutta. Leonardona olen myös sosiaalisesti lahjakkaampi. En ymmärrä, miten sellaisesta voisi olla mitään haittaa kenellekään.” Leinard Kohonen tapaa muita turreja esimerkiksi kerran vuodessa järjestettävillä risteilyillä, joihin hän on osallistunut lähes joka vuosi. Myös Kohosen äiti sekä molemmat kumppanit ovat turreja. Kuva: Sanna-Katja Pohjalahti Leinard Kohosella on runsaasti sammakkoaiheisia tatuointeja. Yksi niistä kiipeää kasvoille saakka. Kuva: Sanna-Katja Pohjalahti Viimeaikainen keskustelu julkisuudessa therianeista ihmetyttää Kohosta. Myös turrit saivat osansa muutama vuosi sitten, kun Turussa sattuneen henkirikoksen yhteydessä kerrottiin, että sekä rikoksen tekijä että uhri kuuluivat turriyhteisöön. ”Jos vaikkapa seinäkiipeilijä surmaisi toisen seinäkiipeilijän, ei kukaan silti tuomitsisi kiipeilyä lajina. Uskonkin, että tässäkin on lopulta kyse ihmisten ennakkoluuloista sellaista kohtaan, mikä ei itselle omassa arjessa ole tuttua. Se on mielestäni todella surullista. Niin kauan, kuin itsensä ilmaiseminen ei vahingoita muita, sen pitäisi olla kaikille sallittua, vaikka sen tekisikin eri tavalla kuin valtaosa ihmisistä.” Therianilla tarkoittaa eläimeksi identifioituvaa ihmistä. Tästä ei Kohosen mukaan ole kyse turriharrastuksessa, mutta hän kertoo tuntevansa turreja, jotka ovat myös therianeja. Sekä turreja että therianeja yhdistää rakkaus eläimiin ja syvä yhteys luontoon. Kohonen kertoo tuntevansa useita therianeja. He ovat kertoneet, että ollessaan eläinhahmossa tuntuu siltä, että siinä hetkessä on eniten oma itsensä. ”En keksi, mikä tässä elämässä olisi sitä tärkeämpää.” Leinard Kohonen on kerännyt itselleen runsaasti myös hahmoonsa sopivaa turritaidetta. Osa siitä toimii eräänlaisina käyntikortteina tapahtumissa, joissa puhelin ei aina ole käden ulottuvilla. Kuva: Sanna-Katja Pohjalahti